Sinä aamuna ei olisi pitänyt nousta sängystä lainkaan tai ei
ainakaan vastata puhelimeen. Heräsin kellon soittoon ja olin energiaa täynnä jo
heti aamulla, mikä ei ollut minunlaiseni kahviaddiktin tapaista ollenkaan.
Melkein laulelin jo matkalla keittiööni kahvia keittämään kun ”tilulilulei”
puhelin soi…”Täällä Neiti Näpsä ja saanko häiritä välittäjää näin
aamutuimaan?” ”Tottahan toki!” –vastasin. Kuulin kun puhelimessa ollut nainen
veti henkeä syvään sisään ja sitten… Puhelimesta alkoi tulla osoitteita eli
siis meidän kielellä kohteita niin nopeaan tahtiin että en ehtinyt sisäistämään
ensimmäistäkään niistä. Liekö syy että en ollut vielä saanut kahviani?
Kohteita tuli jo niin paljon että piti kirjoittaa ne kaikki
ylös ja kalenterin päiviä venyttää jo lähes 29 tuntisiksi. Vihdoin saimme
kuitenkin seitsemän kohteen näytöt sovittua kahdelle eri päivälle ja vaikka
tuohon aikaan olinkin jo todella kiireinen, päätin palvella asiakkaan parhaalla
mahdollisella tavalla. Kävimme siis Neiti Näpsän kanssa katsomassa nuo kaikki
seitsemän kohdetta. Hain Neidin koska hänellä ei ollut autoa käytössään ja vein
vielä kaupan kautta kotiin. Palveluako? Kyllä, sitä minulta saa. Ensimmäisten
esittelyjen jälkeen jo aloin pohtimaan että mikään ei taida nyt kelvata. Loput
kohteet näytin vielä seuraavana päivänä ja niistäkään ei mikään natsannut. Jokaisella
esittely päättyi siihen kun Neiti Näpsä kommentoi ”Täällä haiskahtaa home” Tähän
loppuivatkin siinä vaiheessa minun kohteeni ja jäin vaille kauppaa. Jostain
syystä olin kuitenkin helpottuneen oloinen.
Kaikki kun ei ole aina niin ruusuista niin homma jatkui Neiti Näpsän kanssa. Parin päivän päästä näyttörumbasta alkoikin mitä suurin ystävyys Neidin kanssa. Joka aamu hän muisti minulle soittaa jo ennen
aamukahviani. Joskus jopa ennen herätyskelloani. Tämä oli minulle jo niin
tuttua että vastasin joskus hänelle jo lähes unissani. Tämä yksinäinen rouva
todennäköisesi piti minua enemmän juttukaverinaan kuin välittäjänään mutta
kyllä minä kestin sen. Onhan meidän välittäjien aina vastattava puhelimeen,
koska tahansa ja milloin tahansa. Joitain tapauksia on tosin ollut, että olen
ollut esim. saunassa tai vaikkapa wc:ssä tai juuri saamassa ruokaa suuhun ja
puhelin soi ja olen ollut todellakin kykenemätön vastaamaan puhelimeen.
Tällaisissa kerroissa kyllä yleensä kuulen aina piilov****uilua jengiltä heti.
”Onpas nyt, kun ei välittäjä vastaa puhelimeen” tai ”Ei ole ihme että kauppaa
ei tule kun ei vastata edes”. Näille ihmisille sanon mielessäni että ”Haista…”
mutta kuitenkin vakiosanoina tulee suustani että ”pahoittelen kun olin
varattuna (siis paskalla) tai oli palaveri kesken (ahmin 10 tunnin jälkeen
ensimmäisen kunnon ruokani). Näitä nyt riittää eli seuraavalla kerralla kun
soitat välittäjälle ja välittäjä ei vastaa, niin anna hänen hyvänen aika nyt
ainakin hetki aikaa. Vaikka wc:ssä pyyhkimiseen.
Seuraavien viikkojen jälkeen näytin Neiti Näpsälle vielä
tuon kuusi kohdetta joista sitten viimeisen kohteen kohdalla tapahtui jotain
mitä en enää uskaltanut edes odottaa. Neiti Näpsä sai ne sanat suustaan. ”Teen
tästä asunnosta tarjouksen!” Voitonriemuisena lähdin toimistolle
esivalmistelemaan tulevaa tarjouksentekoa. Odotin puolituntia yli sovitun ajan
ja sitten soitin Neiti Näpsälle. ”Olen pankissa juuri” –kuului puhelimesta.
Odotin tunnin, sitten kaksi ja taas päätin soittaa. Kesti kauan ja kukaan ei
vastannut ja aloin jo olemaan hieman huolissani. Vihdoin sitten veikkaan
viidennellä tai kuudennella soitollani puhelimeen vastattiin. Kuulin Neiti
Näpsän äänen ja olin helpottunut mutta siis vain nanosekunnin verran… Puhelimen
luurista kuului lievästi vaikean oloinen ääni. ”Anteeksi nyt kovasti hyvä
välittäjä, mutta minulle ei myönnetä lainaa!” Neiti Näpsä ei soittanut minulle enää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti