Perheen parissa(ko)?

Näin vuosien jälkeen olen pohtinut millainen äiti olen ollut koska olen ollut kiinteistönvälittäjänä? Lapseni joka on jo lähes aikuinen niin on todennäköisesti kärsinyt jonkun verran työni vuoksi. Tästä olen aina silloin tällöin kärsinyt huonoa omatuntoa. Eikä ihme... Aina töissä ja aamusta iltaan.

Joskus lapseltani kysyttiin mitä hänen vanhempansa tekevät? Lapseni oli vastannut "Äiti puhuu puhelinta". Aivan! Näinhän se on mennyt. Tarhatätiä kyllä tuolloin hieman ihmetytti kun hänen oli ihan pakko kysyä mitähän lapseni sillä tarkoitti?

Nyt kun Äitienpäivä on taas lähestymässä niin nämä muistot valtaavat mielen väkisinkin. Äitienpäivä - niin siinäkin on oma tarinansa. Se on minun ainoa vapaapäivä. Näin on perhe alkuvuosina päättänyt. Silloin heidän suurin toiveensa on ollut että äiti ei silloin olisi töissä. Onneksi asiakkaat ovat tämän jotenkin ymmärtäneet vaikka onhan sitä joku joskus ehdottanut myös näytölle. "Kun olette käyneet syömässä niin minulle sopisi sen jälkeenkin katsoa asunto". Aivan, niinhän minä olisin päässyt mutta en ole mennyt. Perheen toive tämän yhden päivän takia on ollut etusijalla. Jopa asiakkaat ovat tässä jääneet kakkosiksi. Kaikki eivät sitä ole aina ymmärtäneet mutta silloin luen heidät jälleen Neiti Näpsän sukulaisiksi. Niin tästä Neidistä voitte lukea minun aikaisemmassa kirjoituksessani.

Kaikkina pyhinä olen ollut töissä tarvittaessa mutta nyt odotan jälleen vuoden ainoaa vapaapäivää. Toivotan kaikille muillekin äideille oikein mukavaa vapaata 11.5. !